maanantai 25. marraskuuta 2013

Maaginen naulakko

Jei, vaihteeksi mulle sopiva kokoluokka eli täyskokoinen naulakko!
Materiaali, kaksi kohdakkain lykättävää MDF-levyä, ohjasi melko paljon suunnitteluani. Aivan sitä tavanomaisinta, viimevuosien asuntomessujen kestosuosikkia jäljittelevää puunkaltaista en halunnut tehdä, joten päätin yhdistää "riimukimput" (engl. bindrunes, ei mitään käsitystä mitä nämä ovatten suomeksi) naulakkoon. Kyseessä on ~maagiset riimuloitsut, muinaisten skandinaavien Futhark-aakkosista. Lisää tietoa bindruneseista esim täältä tai täältä; suomeksi riimuista löytyy tietoa vaikkapa Thuleian sivulta. Kotitalouteen sopivalla tavalla onneatuovia riimuja valittaessa piti huomioida myös joidenkin riimujen käänteismerkitys – osa riimuista tarkoittaa samaa aivan miten päin tahansa, mutta joidenkin merkitys muuttuu päinvastaiseksi mikäli ne kääntää peilikuvaksi tai ylösalaisin.
Alkuperäisessä suunnitelmassani oli tehdä jalustakin riimuksi, esimerkiksi Dagaz, mutta se osottautui käytännössä turhan vaikeaksi toteuttaa. Jäljelle jäi Wunjo (p:n näköinen riimukirjain), Isa (i:n näköinen riimukirjain) sekä Eihwaz (hiukan s-kirjainta muistuttava riimu; ei kuitenkaan pidä sekoittaa selkeämmin s-kirjainta muistuttavaan Sowiloon).

Ensimmäinen toteutus ohuesta uretaanilevystä osoitti mallini heikkouduen eli herkästi haavoittuvan tasapainon.Ei muuta kuin kynä käteen, tiivistämään mallia suppeammaksi ja muodokkaammaksi ja kaksiulotteisemmaksi. Linjoiltaan siitä tulikin kauniimpi ja sitten kun jonain päivänä malli saadaan leikattua MDF-levystä väittäisin vieläpä että siitä tulee aika kiva. Ehdottomasti ajattelin pitää naulakon itse ja etsiä sille sopivan paikan, joko eteisestä tai pirtistä.


Continue Reading...

Pulkkinen

Tehtävänasettelu: pulkankahva. Tässä esillä höttöisestä polyuretaanista toteutettu karvalakkimalli (joka btw katkesi siinä vaiheessa kun koetin saada koko pituuden halkaisevan reiän) sekä puuta paremmin jäljittelevästä kovemmasta uretaanista tehty keskeneräinen tuote. Valmiista tuotteesta sekä SolidWorksissä tuotetusta 3D mallista täytyykin muistaa ottaa kuva.

Kalikat ristissä. Erehdyttävästi koiran puruluuta muistuttava pulkan tuplaleveä vetokahva on oikeasti aika kivantuntuinen kädessä. Joo-o. 

Continue Reading...

Ryhmätyörobotti


 Tehtävänämme oli suunnitella puusta innovatiivinen lelu lapsille. Tehtävässä tuli huomioida mm. puu materiaalina (että olisi edukseen), muotoilu ja turvallisuus. Muodostimme luokkatoverini Joonan kanssa alunperin kahden hengen miniryhmän, myöhemmin joukkoomme liittyi myös Tiina. Alkuperäinen ideamme oli toteuttaa monipuolisempi robotti, onka voisi tarvittaessa purkaa ja koota uusiksi autoksi transformers-hengessä. Opettajamme kuitenkin arveli tämän sinänsä oikein hyvän idean olevan liian monimutkainen toteutettavaksi tämän hetkisillä taidoilla ja pyysi yksinkertaistamaan ideaa -> suunnitelmaksi jäi "pelkkä" palikoista koottava robotti.

Materiaalina oli vaalea pyökki (suhteellisen kova ja kaunis katsella). Valmiin tuotteet eri palikkaosiot ovat kiinni toisissaan vahvoilla magneeteilla. Magneetit ovat puolestaan upotettu palikoiden sisään – erittäin tiukasti ja liimalla ts. eivät sieltä voi tipahtaa ja päätyä kenenkään nieluun. Metalliosat ovat erilaisia muttereita, sarananosasia jne, joita varastosta ylipäätään löytyi.


Robottisen ensimmäinen hahmotelma polyuretaanista, metallista sekä muovailuvahasta. 
Lopullinen puusta, metallista ja magneeteista toteutettu toveri ja alkuperäinen malli rinnakkain.

Ropotti Rupsunen katselee menneisyyteen.
Ropotti rupsunen katse etiäpäin. 

Continue Reading...

keskiviikko 20. marraskuuta 2013

Ahjon lämmössä

Takominen <3. Syksyn ohjelmaan kuului myös lyhyehkö kurssi Svinhuvinkadun metallityöpajassa. Metallinleikkuuta, työstöä, isoja koneita ja pajavasaran pauketta. Metalliruusut, terälehtineen ja varsineen, oli ihan jees ja ok – tykkäsin, muttei sinänsä mitään ääreist ihmeellistä, mutta alasin, ahjo ja pajavasara. Pakko ihkuttaa, se vaan oli jotenkin niin mun juttuni. Ei se helppoa ollut, toudellakaan, mutta jotenkin vaan äärimmäisen jees. Kuumaa, raskasta, vaikeaa ja silti antoisaa. 

Kahden ruusun lisäksi pajassa tuli askarreltua kynttiläalunen ja aloitettua puukko. Ensimmäinen puukontapainen otti ja suli ahjoossa katkipoikki, mutta veitsi versio kaksi on jo aika lupaavan oloinen. Sääli, että metallityön alkeet ehtivät lopahtaa ennenkuin sain valmista. Iltapajassa pitäisi käydä homma viimeisestelemässä, kun vain olisi aikaa :( 

Ruususet alkuteköijöissään. (ps. alasin <3)
Valmiit ruususet lattialla. 

Ruususet yläviistosta. Vaaleampi on väännetty kylmänä, tummempaa on lämmitetty. En halunnut käsitellä ruusujani mitenkän muuten, joten luvassa on ruostetta ja sen sellaista. Vaikuttaisi siltä, että kuumennettu ottaisi osumaa kylmänäväännettyä herkimmin, mutta se selviää ajan kanssa. 
Taottu puukko ruotomuodossa

Taottu puukko ja keskeneräinen visakoivukahva.

5mm teräksestä pamautettu ynnä pulverimaalattu kynttilänalunen. 


Continue Reading...

perjantai 8. marraskuuta 2013

Tapaus wenge eli pomppivaa pohdintaa trooppisten puulajien käytöstä

(BTW tämä on edelleen aikalail kesken)

Kävin läpi tukun linkkejä trooppisten puulajien käyttöohjeistuksia ja koetin etsiä mitä mieltä mun pitäisi olla wengen käytöstä puuteollisuudessa. Voi hyvänen aika :O. Hiukan kyllä ihmettelen miten kukaan asiasta kiinnostunut kuluttaja/ostaja/satunnainen askartelija ottaa tolkkua siitä mitä voi käyttää ja mitä esim ei ehkä kannattaisi. Mielipiteitä on monia, toki, mutta meikäläinen kaipaisi niiden mielipiteiden taustalle jotakuinkin puolueetonta ja pohdittua statistiikkaa. Englantilainen puunystävät ry oli tehnyt seikkaperäisin listauksen omine suosituksineen, mutta vaikuttaisi siltä että senkin pohjana on IUCN:n uhanalaisuusstatus (joka näyttäisi perustuvan 1998 tietoihin) sekä CITES-listaus (ilman mainintaa panga pangasta, btw).
Intsia bijuga.


(Ai, sellainen sivuhuomautus, että hiotessa wenge haisee jokseenkin kissanpaskalta. Ja on myrkyllistäkin, siitä voi kosahtaa samanlaista ihottumaa  kuin myrkkymuratista)


Mistä sitten voi tietää, onko joku parkettifirma kuinka tosissaan ympäristöarvojensa kanssa? Ettei kyseessä ole pelkkä sanahelinä?

- Esim puukeskus.fi mainitsee että merbau on uhanalaista ja kertoo vaativansa materiaalintoimittajilta viranomaistakuun että puu on laillisesti hakattua.
Toisaalta muualla, mm. cites ja IUCN todetaan, että kaikki merbau on luonnonvaraista ja uhanalaista -> ekologiselta kannalta ei ole merktiystä onko hakattu luvalla vai luvatta (toki moraalisesti iso ero).
merbau=kwila, lat. Intsia bijuga
- Greenpeacen mukaan kyseessä on hidaskasvuinen puu (lajista riippumati), pääasiallinen kasvupaikka on "primääri sademetsä" eli ööööö vanha alkuperäien sademetsä, ei mitään uutta viljeltyä?

Sademetsä

Continue Reading...

torstai 7. marraskuuta 2013

Välikirjoitus

Marraskuu. Sadetta, harmautta. Läppärilaukussa keskeneräinen puukko, edessä keskeneräisen blogin muokkaus. Kaulakorun polttokuviointiakin tässä pitäisi suunnitella; puuttuu materiaali ja puuttuu työtarmo.

Vähäinen tarmo livahti pohtimaan eri puulajien käyttöä muotoilussa (ja lopullisissa tuotteissa=

Jokin aika sitten hyvinkin trendikäs puulaji wenge (Millettia laurentii) on itseasiassa uhanalainen (ainakin IUCN Red List of Threatened Species; wikipedia)
Arkive.orgilla on ilmeisesti ajantasaisinta tietoa (2009); IUCN:n listaus näyttäisi olevan 1998, joskin 2013 viittaa puun olevan edelleen uhanalainen http://www.arkive.org/wenge/millettia-laurentii/. Kongon alue on toisaalta sellaisessa tilassa, että arvopuun holtiton hakkaaminen ei kuulosta kauhean kaukaa haetulta. 
Wengen kanssa hyvin samankaltainen panga panga ei tiettävästi ole uhanalainen.

Groov-nimiselle puusepänpajalle materiaalin alkuperällä on merkitys. Tässä lainaus heidän sivuiltaan: 
Puusepänteollisuudessa yleisesti käytettyjä uhanalaisia puulajeja on merbau, wenge, osa mahonkilajeista sekä tiikki. Näistä puulajeista osaa voi käyttää, mikäli ne eivät tarvitse tarvitse CITES-lupaa tai niillä on CITES-sopimuksen mukaiset luvat. CITES-sopimuksessa sanotaan, että tietyistä puulajeista valmistettuja tuotteita ei saa tuoda maahan, ellei voida todistaa, että puut on kasvatettu viljelmällä eikä kaadettu sademetsästä.  http://www.cites.org/

Toinen ääreistrendikäs puu merbau on ilmeisesti aina luvattomasti liikkeellä, mutta wengen tuominen maahan on ilmaisesti laillista. Citesin mukaan millettia laurentii wildem on "legal" eli tänne myyty wenge on ainakin teoriassa kasvattettua (tai mukana tuleva aitoustodistus on ostettu – esim Indonesian viranomaisilta saa rahalla ihan minkä tahansa todisteen ihan mistä tahansa)

- Ympäristömerkki Forest Stewardship Council (FSC) pitäisi taata, että lopputuotteen materiaali on luvallisesti hankittua.

Puunvalintaopas  (englanniksi)

Kovapuiden tunnistusopas (englanniksi) 

Continue Reading...

perjantai 1. marraskuuta 2013

Keskeneräisten ja kadonneiden töiden syöveri

Jonain päivänä vielä tulen näkemään SolidWorksillä suunnittelmani hengari kauniin, mutta epäkäytännöllisen hengarin. Sievät nimittäin ovat vaateripustimen linjat, kelpaisi goottimekkoa tai muuta erikoisuutta riiputtaa ellei olisi aivan liian ohueksi suunniteltu.

Ja se kaulakoru :(. Ei voi käsittää miten se olikin niin hiton tahmea ja vaikea rojekti mulle (koska, öö, aivan liian pienikokoinen?). Solidworks tiedosto siitä onkin jo olemassa, ensimmäiset puusta leikatut palaset... En ollut niihin lainkaan tyytyväinen, en ollenskaan, joten nakkasin jonnekin kaappini perälle jemmaan.
Ihmettelin sitäkin, että miksi oikein juutuin puuhun materiaalina? Ja kaulakorun amulettiin? Okei, yksi syy on se, että mulle tyypillisempi "helmiä nauhaan" on aika kaikana opetussuunnitelman antimista ja melko hankalaa solikalla mallinnettavaksi. Ja tekojärjestyskin menee mulla väärinpäin (tekisin ensin sen korun, luultavasti, en mallipiirustusta). Mutta miksi en lähtisi tekämään jotain itselleni luontaisesti? Ehkä tässä piilee oppi seuraavia kertoja ajatellen – rohkeasti suu auki ja kysymään "hei, teen koruja muutenkin kivistä, helmistä ja metallilekeistä, voisinko tehdä tälläkin kertaa sellaisen?"

Kas, bindrune tässäkin. 


Jonakin päivänä voisi koettaa kasata noita solikkaharjoituksia muutenkin, vaikea mutta ihan sairaan pätevä ja hieno ohjelma.


Continue Reading...

keskiviikko 16. lokakuuta 2013

Lentäväinen

Visakoivusta väkersin linnun, kolmiulotteisen siivekkään. Harjoitus-/mallikappale toteutettiin polyuretaanista. Tehtävän tarkoitus, opettaa kolmeulottaista hahmottamista, tavoitettiin mielestäni erittäin hyvin: Oli nimitätin yllättävän hankalaa sahata kolmesta eri suunnasta samaa palikkaa niin että lopputulos säilyi halutunkaltaisena. 

Ihan täysin putkeen linnun tekeminen ei suinkaan mennyt. Ensimmäinen ajatus oli toteuttaa korppi ja nokka, pyrstö jne sainkin leikattua aika korppimaisin linjoin. Linnun kaulan ja keskiosan välinen alue oli haastava – yhdestä suunnasta toimiva linja näyttää toisesta kulmasta ihan hirveältä. Hiomisten, korjausten ja kaiken mahdollisen jälkeen oli todettava, että tästä tipusesta ei ole korpiksi, tuo tahtoisi ilmiselvästi olla jonkinlainen tikka. Joten olkoon tikka. Ei ihan se mitä oli tarkoitus tehdä, mutta ei silti huonompi tämäkään. 

Continue Reading...

tiistai 8. lokakuuta 2013

Palapelin palaset

Palapelin tekoa haittasi paitsi siviilielämän vastoinkäymiset niin myös aivan liian kunnianhimoiset suunnitelmat. Ensimmäinen ajatus oli Art Nouveau -tyylinen kuviointi palikkaan (ja siitä sitten viisi kaunista osaa). No. Sain väännettyä InDesing/Illustrator kombinaatiolla ehkä peräti yhden kahdeksannesosan kuviosta vektorigrafiikaksi (tämäntapaisesta kuviosta):

Tajusin, että hommaan palaa liikaa aikaa eikä ole tuo CNC-jyrziminen vielä hantuukissa, joten tarvittiin uusi suunnitelma. Se oli viidestä palasesta muodostuva Angry Birds -palapeli omalle pojalle lahjaksi. Suunnitelma näytti paperilla varsin hyvältä, mutta kaarevien muotojen sahailu vannesahalla MDF-levystä oli todella vaikeaa (tähän kohtaan haluaisin lisätä jokusen voimasanankin, köh). Vaivalloisesta vääntämisestä seurasi yhteensopimattomia palasia, tuntien hiomien (koska, yllätys, kun hioo yhtä palaa niin tarvii hinksuttaa niitä muitakin vastavuoroisesti ja lopputuloksena on ettei kukaan sovi yhteen enää kenenkäänkaa).






Lopulta tein ainoan oikean päätöksen ja aloitin koko rojektin täysin alusta, kolmatta kertaa. Uusi suunnitelma paperille, uusi puunkappale ja uudet palikat. Tällä kertaa huomioin suunnittelussa käyttämäni laitteet&välineet, teknisen osaamiseni jokseenkin alhaisen tason ja periaatteen, että valmis ja viimeistelty – vaikka kuinka simppeli hyvänsä – on lopulta äärettömän paljon parempi kuin kunnianhimoinen mutta persiilleen mennyt ja/tai keskeneräinen yritys.
Valitsin kaunissyisen eukalyptuksen (Eucalyptus camaldulensis, ehkä) ja sille yksinkertaisen pintakäsittelyn (kevyt lakkaus). Ohessa palaset erikseen ja yhteen tyrkittynä. Vastoinkäymiset huomioonottaen tämä on ok. Toisenlaisella puulla tämä olisi tylsä ja ideaton, mutta onneksi kaunis kuosi pelastaa yllättävän paljon.
Continue Reading...

maanantai 30. syyskuuta 2013

Leipäalunen

Tehtävänä oli leipäalunen. Tarkoituksena oli lähinnä tutustua työstömenetelmiin, kaikkiin isoihin hurjiin laitteisiin sirkkeleistä nauhahiomakoneisiin. Yksinkertainen leipälauta suunniteltiin paperille, jonka jälkeen otettiin käsittelemätöntä raakalautaa ja aloitettiin käsittely. Hiontaa, sahauksia, leikkelyitä, väliin tammiviilua ja liimauksia ja taas lisää sahailua ja hiontoja. Lopulta tarkotuksena oli sahata vannesahalla omasta laudankappaleesta palanen. En minä sitä raaskinut heittää hukkaseen, loppua vaivalla tehdystä liimapuulevystä, joten sahatahumpsautin yhteensä kuusi leipäalusta ja vielä jäi sopivasti leikkuulaudan kokoinen palanen.




Tähän olen tyytyväinen. Edelleen. Siisti, kaunis, käyttökelpoinen. Vähän aavistuksen muistuttaa isäni puuteoksia, ehkä? 
Continue Reading...

Avaimenperäilyä

Se ihan ensimmäinen rojekti oli avaimenperä, ensin mallikappale suht pehmeästä uretaanista ja varsinainen killutin puusta. Pyöreän muodon tuottaminen pikkuruisella sahalla osoittautui vaikeaksi, samoin muotojen kaivertaminen ei ollutkaan aivan niin kätevänhelppoa kuin paperille piirtäessä. Vähän avuton olo oli, en ole juurikaan (lainkaan?) tällaisia tehnyt.


Puisena se näytti tältä. Ei todellakaan sitä mitä ajattelin, mutta tästähän se opettelu vasta alkoi. 


Continue Reading...

perjantai 20. syyskuuta 2013

Pintäkäsittelyä

Yhtenä jakson oppina oli pintakäsittelyn perusteet. Tutustuimme eri maalaustekniikohin, eritoten ruiskumaalauksen saloihin. Täytyypä sanoa, että enää en ihmettele miksi tarvitaan muutaman vuoden koulutus maalipyssyn käyttöön! Eipä ollut ollenkaan niin yksinkertaista kuin olisi voinut äkkiseltään kuvitella – etenkin kaksikomponentti maalien kanssa oli sellainen säätäminen että uijuijui. Erityisesti välineiden puhdistusrassaus oli sen verran työlästä (hidasta, hyvin hidasta, tarkkaa ja vaati tolkuttomia määriä tinneriä) että ei näin herkästi päänsärkyä liuottomista saava ynnä nopean hermorakenteen omaava henkilö voisi ainakaan päivätyökseen tehdä.

Teimme ensin Rhinoceros-ohjelmalla karkean puumallin (tai öö Mastercam?); tämä sitten tulostettiin ja leikattiin vannesahalla ohuesta MDF-levystä. Maalausta harjoiteltiin ensin pikkuruiseen puujakkaraan (siitä ei tietenkään ole kuvia, itse tuolikin on kadonnut minnelie), jonka jälkeen suihkittiin valkoinen pohjamaali (josta työvaiheesta ei ole näköjään kuvallisia todisteita)

Korvasienen ja puun risteytys raakalaismuodossa.

Korvasienipuu turkoosiksi maalattuna.

Continue Reading...

Followers

Follow The Author