maanantai 2. maaliskuuta 2015

Fööni


SolidWorks renderöinti, vähän eri asennosta. 
Tehtävänantona oli suunnitella hiustenkuivain ja toteuttaa se 1:1 mallina uretaanilevystä (Sika Block® model and tooling boards). Lopullinen, ns. valmis työ olisi kuitenkin SolidWorksillä toteutettu digitaalinen, väritykseltään valikoitu malli malli

Tältä näyttivät ensimmäiset suunnitelmani: 

Olisiko pyöreää, kulmikasta? Tiukkoja kulmia vai pyöristettyjä nurkkia?
Vai kenties jotain vähän jännittävämpää. Eikö olisi aika kiva tällainen sädepyssyn näköinen hiuksien kuivattaja? (Vähän liian huumoristinen, tuumasi opettajani. Pah).

Tämä muoto alkoi valikoitua

Sama suunnitelma edestä ja takaa


Ensimmäinen uretaaniaskartelu meni pieleen, tässä versio nro 2 alkuavaiheessa. 
Uretaanikaveri vähän pidemmällä. Kylkiin suunnittelemani siivekkeenmalliset  ilmanottoaukot olivat aika vaikeat toteuttaa. Poistamalla siis. Lisäämistä harkitsin – että olisin liimaillut urtskun paloja ja vähennellyt niistä. Mutta eeiiiii. 


Kuivaajalle tarvttiin pinta, siihen kävi mikä tahansa, joten päädyin valitsemaan helpon reitin. Plastoliiniä pintaan ja siivekkeetkin onnistuivat. 



SolidWorksillä toteutettu hahmomalli. 


Lopulliset renderöinnit solikalla.



Continue Reading...

maanantai 9. helmikuuta 2015

Nopea leikkuulauta


Löysin puuseppäpuolen poistolaatikoista palasen liimapuuta. Sopivan näköistä ja paksuista, ehkäpä koivua. Vähän muotoa ja reikää ja voilá tuli sievä pieni leikkuulauta. Kovin on meikäläliselle ominainen muoto. Käsittelin parafiiniöljylle ja tyrkkäsin joululahjaksi. Olisi kyllä kelvannut itsellekin tuommoinen, pitänee tehdä muutama omaan käyttöön ennenkuin valmistun ja poistun koulun apparaattien ääreltä.


Continue Reading...

Tarjoiluastia

Tehtävänä oli tarjoiluastia/kattausastiasto muovista.

Pyörittelin mielessäni muutamia ajatuksia ja ideoita, lopulta päädyin melko yksinkertaiseen ja kovin meikäläiselle omainaiseen muotoon. Luonnospaperilla näytti tältä:



Tarjoiluastia, nopea luonnos
Tarjoiluastian yläkuva
Muottipalikoista isompi, parin kittauksen ja epoksilakan jälkeen. 
Seuraava työvaihe oli mallintaa suunnitelma tietokoneella (kuva tulee perästäpäin). 3D-mallinnusvaihetta seurasi puolestaan muotin tekeminen. Joko käsin tai CNC-koneella jyrsien (työstöradat MasterCamilla). Mun oli todettava, että käsin tekeminen on enemmän mun juttuni kuin työstöratojen kanssa jumppaaninen. Otin mieluummin mahdollisimman kovaa kymmenen senttiä paksua uretaanilevyä kouraani ja eikun pilkkomaan vannesahalla sopivan kokoista palikkaa. Muutama palikka ja niistä karsimaan pois palasia, että pääsisi lähemmäksi suunniteltua orgaanista muotoa. 

Muottipalikoista pienempi, kapeampi.  Linjoiltaan nämä ovat peilikuvat. Ulkomitoiltaan ovat yhtä suuren yläosastaan, mutta matalampi on hivenen isompi pohjasta katsoen (korkeampi astia kapenee alaspäin enemmän). 
Sopivan muodon hakeminen suorakaiteesta on mulle suht haastavaa, mutta sopivassa määrin. Hidasta, vähän voi iskeä välillä epätoivo, mutta vähitellen muoto alkoi kaivautua halutunkaltaisena esiin. Muottien pintakäsittely osoittautui jonkilaiseksi Herra Murphyn maanantaipilaksi. Periaatteessa varsin yksinkertainen toimitus meni pieleen kovin monilla eri tavoilla. Osa oli omaa mokaa, mm. kompastuin ja molemmat muotit lensivät lattialle kaaressa -> terävät kulmat menivät sit siinä kohtaa umpirikki. Voin myös kertoa, että kapeiden terävien kulmien väkrääminen jälkeenpäin kaksikomponenttikitillä askarrellen on, ööhm, haastavaa. Kittikerroksia tuli paikoitellen ziljoona eikä lopputulos ollut sittenkään ihan mairitteleva. Ko komponenttikitti aiheutti mulle myös sellaista pääsärkyä, että OMG. Vaikka menin pintakäsittelyjöiden maalaustuuletuskaappiin sekoittelemaan.
Oli myös epävarmaa kestääkö uretaanista tehty muotti lämpömuovin vaatiman kuumennuksen. Opettajani ehdotuksesta muotin päälle sudittiin venepuolella käytettävää kestää-ihan-mitä-vaan epoksilakkaa.  Mutta koska Murphy, meni sekin lakkaus erittäin hienosti käteen. Tein mielestäni annettujen ohjeiden mukaan, mutta olinkin sit lykännyt myrkkyä väärästä pullosta. Sekoite reagoi vähän, muttei tarpeeksi. No minä sitä sudin pintaan kuitenkin, kun sanottiin että kyllä se siitä jähmettyy. Ei jähmettynyt, paitti juuri sen verran ettei sitä saanut pinnasta pois enää millään (millään sellaisella, joka ei olisi samalla sulattanut uretaaneja). Voin myös kertoa, että puoleksi jähmettyneen epoksilakkakerroksen hiominen on melko vaivalloista ynnä turhauttavaa puuhaa. Lopulta vedettiin muotin päälle toinen epoksikerros, sellaisella jos-vaikka-se-pysyisi. No, ei se kyllä kestänyt oikein lämpömuovin kuumennus, alkoi kuplimaan ja osa kipoista oli aika rupisen näköisiä (lakka tarttui niihin). Muoto sentään onnistui suht ookoo ja kippoja sain tehtyä muutaman. Lopputulos on ihan jees. 

Valokuvauksen tunneilla piti ottaa tuotekuvaa jostain omasta tekeleestä, nuo kipposet sattuivat sitten olemaan sopivasti käsillä. Kuvistakin tuli ihan kivoja. 









Tarkin raati, omat lapset, hyväksyivät tuotteen heti.
Continue Reading...

torstai 15. tammikuuta 2015

Kynttilöitä kynäkipolla


Kokeilin joulun alla hyödyntää koulussa tekemiäni muovisia kynätelineen aihioita kynttilänvalmistuksessa muotteina. Nuo telineethän eivät oikein onnistuneet, niistä tuli heppoisia ja muodoltaan hieman epämääräisä (muotti ei ollut riittävän päästävä, jotta seinämät olisivat onnistuneet). Kynttilämuotteina kipot toimivatkin aika hyvin. Ei noista kynttilöistä maailman upeimpia tullut, mutta sanotaanko  sellaisia suht kelvollisia. Tuossa kolme kynttilää, yksi per aihio eli eivät ole keskenään aivan identtisiä.

Itse kynttilänteosta ja sen vaiheista pieni kuvasarja.
Sarjan ensimmäisessä kynttiläliemi kiehumassa työhuoneella vanhassa navetassa.  Kynttilämassana oli pääosin parafiinia, seassa myös vanhojen steariinikynttilöiden pätkiä ja ylipäätään mitä jämiä kynttilöistä olikaan jäänyt. Ja vähän kynttiläväriaineitta ja taisin tuupata sekaan myös hieman aromaterapia öljyjä ihan loppuvaiheessa.

Se, että kolmesta kynäkipposesta kaksi oli edelleen leikkaamatta osoittautu kynttilänteon kannalta hyväksi asiaksi – astioiden asettelu ja tasapainottelu oli hirmuisen paljon helpompaa kun oli riittävästi reunaa.


Vanhan kiukaan päällä keitteli noita liemiään
…ja se liemi oli myrkyllisen purppuraista :D

Kynttilän sydänlankaa ja nuo muovirumilukset alias kynätelineen aihiot.


Kynttilämassa kaadettuna yhteen kipoista. Tämä oli aihioista ainoa, jota koetan leikata. On jo hajonnut matkan varrella eikä kestänyt kynttilänvalua oikein hyvin. 
  

Sydänlangan sidoin kiinni vanhaan lyijykynän pätkään. 


Continue Reading...

Followers

Follow The Author