Palapelin tekoa haittasi paitsi siviilielämän vastoinkäymiset niin myös aivan liian kunnianhimoiset suunnitelmat. Ensimmäinen ajatus oli Art Nouveau -tyylinen kuviointi palikkaan (ja siitä sitten viisi kaunista osaa). No. Sain väännettyä InDesing/Illustrator kombinaatiolla ehkä peräti yhden kahdeksannesosan kuviosta vektorigrafiikaksi (tämäntapaisesta kuviosta):
Tajusin, että hommaan palaa liikaa aikaa eikä ole tuo CNC-jyrziminen vielä hantuukissa, joten tarvittiin uusi suunnitelma. Se oli viidestä palasesta muodostuva Angry Birds -palapeli omalle pojalle lahjaksi. Suunnitelma näytti paperilla varsin hyvältä, mutta kaarevien muotojen sahailu vannesahalla MDF-levystä oli todella vaikeaa (tähän kohtaan haluaisin lisätä jokusen voimasanankin, köh). Vaivalloisesta vääntämisestä seurasi yhteensopimattomia palasia, tuntien hiomien (koska, yllätys, kun hioo yhtä palaa niin tarvii hinksuttaa niitä muitakin vastavuoroisesti ja lopputuloksena on ettei kukaan sovi yhteen enää kenenkäänkaa).
Lopulta tein ainoan oikean päätöksen ja aloitin koko rojektin täysin alusta, kolmatta kertaa. Uusi suunnitelma paperille, uusi puunkappale ja uudet palikat. Tällä kertaa huomioin suunnittelussa käyttämäni laitteet&välineet, teknisen osaamiseni jokseenkin alhaisen tason ja periaatteen, että valmis ja viimeistelty – vaikka kuinka simppeli hyvänsä – on lopulta äärettömän paljon parempi kuin kunnianhimoinen mutta persiilleen mennyt ja/tai keskeneräinen yritys.
Valitsin kaunissyisen eukalyptuksen (
Eucalyptus camaldulensis, ehkä) ja sille yksinkertaisen pintakäsittelyn (kevyt lakkaus). Ohessa palaset erikseen ja yhteen tyrkittynä. Vastoinkäymiset huomioonottaen tämä on ok. Toisenlaisella puulla tämä olisi tylsä ja ideaton, mutta onneksi kaunis kuosi pelastaa yllättävän paljon.
